Juhani Hinkkasen kotisivu




Linkkejä


Blogeja



Arkisto


This page is powered by Blogger. Isn't yours?


Kaikkiruokaisen päiväkirjasta

Satunnaista bloggausta vuodesta 1999


18. lokakuuta 2004

 

Löytöjä levyhyllystä, osa1


Muutama aika sitten mainitsemani kaikkien vinyylieni läpikuunteluprojekti etenee kiitettävää vauhtia ja olen todellakin löytänyt runsaasti erinomaista musiikkia, jota en enää muistanut omistavani. Seuraavassa muutama esimerkkitapaus:

Gallagher & Lyle: Love on the Airwaves (Music for Pleasure MFP 50497, halpisversio alunperin A&M:lla vuonna 1977 julkaistusta albumista)
Kerrassaan upeata melodista poppia. Ostin tämän jostain halpalaarista kesällä 1986 enkä tosiaan muista ikinä kuunnelleeni. Olisi ptänyt. Benny Gallagher ja Graham Lyle sentään vaikuttivat paljon rakastamassani McGuinness Flintissä, joskaan eivät enää olleet mukana suosikkialbumillani Lo & Behold (1972). Love on the Airwaves oli heidän kuudes albuminsa ja duon kotisivu luettelee kymmenkunta muuta albumia, osa niistä kokoelmia ja konsertteja.


A Toast to Tommy and Jimmy Dorsey. Recorded in Hollywood by Members of The Dorsey Orchestra, arranged and conducted by Maxwell Davis (Eros ERL 50001)

Sitten pistetään Swingiksi. Tämä on 1958 julkaistu muistoalbumi vuosina 1956 (Jimmy) ja 1957 (Tommy) kuolleille Dorsey-veljeksille, jolla heidän orkestereissaan soittaneet muusikot esittävät hienoja tulkintoja heidän tunnetuksi tekemistään sävelmistä, sellaista ikivihreistä kuin On the Sunny Side of the Street, Song of India ja Swanee River. Ei siis mitään sellaista kamaa jonka vanhaa rock-miestä pitäisi kiinnostaa mutta kun kiinnostaa kuitenkin. Hienoa mikä hienoa. Tämä albumi ei itse asiassa edes kuulu minulle vaan vanhemmilleni. Isäni (merimies) toi sen Englannista joskus 1950-60-luvun vaihteessa ja se on piileskellyt levyhyllyssäni parin muun varhaisen albumin seurassa nyt kymmenkunta vuotta.


Daevid Allen: Banana Moon (Oxford OX 3178, alunperin 1970)

Tämä italialainen uusintaprässäys legendaarisessa Gong-yhtyeessä vaikuttaneen Allenin sooloalbumista on tarttunut haaviini joskus 1980-luvun lopulla. Outoa psykedelis-mystistä jatsahtavaa scifi-sekoilua. Suosikkiraitojani ovat Time of Your Life, All I Want Is Out of Here ja Stoned Innocent Frankenstein. Lisätietoja aiheesta Gong-planeetalta (mistäpä muualtakaan).


Kuuntelemisen ohessa olen selaillut vanhoja Musa- ja Soundi-lehtiä päästäkseni oikeaan tunnelmaan. Kauan sitten 1970-luvulla nimittäin nämä olivat ne julkaisut, joista katsastettiin mitä sopi kuunnella ja mitä missään tapauksessa ei. Walleniuksen, Markkulan, Korjuksen ja muiden vastakulttuurin salaisten agenttien sana oli laki rock-piireissä. Suosikin ja Intron lukijoita halveksittiin syvästi, eiväthän ne ymmärtäneet mitään mistään oikeasta musiikista. Kuuntelivat vain jotain Sweettiä, T. Rexiä, Status Quota, Abbaa, Glitteriä, Stardustia ja ties mitä sontaa, johon tosidiggarit eivät olisi koskeneet edes pitkällä seipäällä. Sittemmin niin Soundi kuin minäkin olemme jonkin verran lientyneet. Huono musiikki on viime vuosina huonontunut niin paljon että joidenkin edellämainittujen tuotokset ovat alkaneet kuullostaa ihan kelvollisilta ja nostalgisilta. Tiedä vaikka vielä alkaisin kerätä niitäkin...

Helppoa tuo vanhojen lehtien lukeminen ei kuitenkaan kaikin ajoin ole. Vuosien 1985-87 Soundit ilmeistyivät tabloidi-formaatissa sanomalehtipaperilla ja havaitsin kauhukseni että osa kokoelmastani on hajoamassa käsiin. Lukeminen nojatuolissa ei enää onnistu eikä riittävän suurta tyhjää vaakasuoraa pintaa, jolle lehden voisi levittää, ei taloudestamme löydy. Moninaisia ovat keräilijän ongelmat. Olisi pitänyt vastata myöntävästi vuonna 1975 kun äitini ihmetteli eikö niitä levyjä ja kirjoja ole jo tarpeeksi.




14. lokakuuta 2004

 

Vinyylikokoelma karttuu


Harjoitin edellisessä episodissa lievää harhaan johtamista puhuessani keräilystä sitten joskus kun taas on enemmän rahaa. Olen tosiasiassa etsinyt vinyylejä kirpputoreilta jo kuukauden päivät, kuluttanut satakunta euroa ja saanut seuraavanlaisen saaliin (jos kuvan perspektiivi vaikuttaa oudolta niin se johtuu siitä että se kuvattu sivultapäin, vasemmalta, ja käännetty kuvankäsittelyohjelmassa):

Levyostoksia oudossa perspektiivissä


























Bee Gees
: Rare Precious & Beautiful Vol.2 (Polydor 236 513, Australiassa ennen vuotta 1967 levytettyä tavaraa)

Black Sabbath: Black Sabbath (Vertigo 847 903)

Creedence Clearwater Revival: Green River (Fantasy ORC-4514)

Cuff Links: The Cuff Links (Decca DL 75235, muka yhtye, tosiasiassa studiokoonpano. Mies projektin takana oli Ron Dante, joka tunnetaan parhaiten sarjakuvahenkilöistä koostetusta "yhtyeestä" Archies.)

Dead Milkmen: Big Lizard in My Backyard (Enigma 2054)

Devo: Smooth Noodle Maps (Enigma 3526)

Bob Dylan: Street Legal (CBS 32389)

Godz: The Third Testament (ESP S 1077)

Idle Race: Birthday Party (Sunset SLS 50381)

Elton John: Madman Across the River (Crash L-208, outo tapaus, kaikissa Crash-levyissä sama vakiokansi ja teksti "All copyright royalties paid", epäilyttävää, tietääkö joku lisää?)

Huey Lewis & The News: Small World (Chrysalis CHR-1622)

Man: Golden Hour of Man (Golden Hour GH 569
Man: 2 Ozs of Plastic with a Hole in the Middle (PRT 88003 ET)

Barry Melton: Level with Me (Rag Baby ILS 9063)

Michael Nesmith & The First National Band: Nevada Fighter (RCA Victor LSP-4497)

Michael Parks: Lost and Found (Verve V6-5079, Parks esitti pääosaa 1960-luvun tv-sarjassa Bronson, lauloi sen teeman ja levytti ainakin kolme country-albumia)

Pasadena Roof Orchestra: Pasadena Roof Orchestra (Island ILPS-9324, reipasta brittiläistä trad-jazzia)

Platters: Encore of Golden Hits (Philips PDS 66)

Johnny Rivers: Road (Atlantic SD 7301)

Paul Robeson: (tarkemmin tunnistamaton albumi neukkulasta) (Melodia C60-17109)

Wally Stott & His Orchestra: London Pride (Philips SBBL 501, Lontoo aiheista viihdettä 1950-luvulta, mukavaa, Stott vaihtoi sittemmin sukupuolta ja nimeä [Angela Morley], siirtyi Hollywoodiin ja on tuottanut musiikkia varsin moneen tunnettuun elokuvaan ja tv-sarjaan)

Stranglers: Feline (Epic 32711)

Tubes: Young and Rich (A&M SP-4580)

The Enigma Compilation 1988 (Enigma 3547, levy-yhtiön artistien esittelylevy)

A Journey into Stereo (Decca SKL 4001, stereo-esittelylevy vuodelta 1958, mielenkiintoinen)

Live Stiffs (Music for Pleasure MFP 50445, uusintaprässäys legendaarisen Stiff Recordsin tunnetumpien artistien konserttialbumista)

Clayhanger - A Musical Evening (Bradley's BRADS 8001, musiikkia tv-sarjasta)

Showboat (Society SOC 944, yksi versio maineikkaasta musikaalista)

Tampereen Popteatterin kuoro ja orkesteri: Hair (Scandia SLP 534)

Sibelius: Concerto in D Minor for Violin and Orchestra, Opus 47 (Decca LXT 2813)

Sibelius: Symphony No.2 in D Major, Op.43 (Decca SPA 282)

Ei mielestäni yhtään hassummin käytettyyn rahamäärään nähden. Kokonaiskustannuksia nostivat jotkut oikeasti harvinaiset äänitteet joiden myyjä tiesi niiden arvon ja jotka oli pakko saada koska ne nyt vain kuuluivat viime episodissa mainitsemalleni puutelistalle (molemmat Manit ja Idle Race). Muiden hinnat vaihtelivat 50 sentistä (Robeson) kahdeksaan euroon (Sabbath). Useimmat löydöt olivat mainiossa kunnossa, jotkut ilmeisesti täysin soittamattomia ja huonoimmatkin kuunneltavissa ilman kärsimyksiä.

Useat hankinnoistani eivät ole alkuperäisiä prässäyksiä (kuten asiantuntijat varmaan jo levynumeroistakin osaavat päätellä) eikä sillä varsinaisesti ole väliäkään. Musiikki merkitsee enemmän kuin vinyylin ikä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että en kiinnittäisi tämäntapaisiin asioihin huomiota mutta tiukan linjan ylläpitäminen käy rahallisesti aika kalliiksi eikä välttämättä tuota parhaalta kuullostavia prässäyksiä. Esimerkiksi tuo CCR on kanadalainen uusintapainos vuodelta 1987 ja on soundeiltaan paras koskaan kuulemani CCR-tuotos mukaan luettuna tämän nimenomaisen albumin 1970-luku painokset. Platters puolestaan saattaa olla varteenotettavaa arvotavaraa. Se on australialainen painos ja hienossa kunnossa, ihan hyvä ostos yhdellä eurolla.



12. lokakuuta 2004

 

Takaisin vinyyliin


On aika Kaikkiruokaisen kirjoittaa jälleen. Puolitoista kuukautta sitten jättäydyin vuoden kestävälle vuorotteluvapaalle ja olen sukeltanut syvälle moniin vanhoihin harrastuksiini, joiden kuvittelin jo olevan taaksejäänyttä elämää. Yksi sellainen on vinyylilevyjen kuuntelu ja pian kai taas myös keräily. Aavistin kyllä jo että tähän oltaisiin tulossa kun viime kesällä kaivoin vanhat vinyylit esiin ja laadin niistä tietokannan. Soittaminen ei oikein käynyt päinsä kun vuonna 1976 ostettu levysoitin näytti olevan huollon tarpeessa eikä toimivaa vahvistinta ollut talossa lainkaan. Sitten syyskuun alussa saapui viimeinen täysi tilipussi pitkään aikaan ja vähän pähkittyäni päätin uhrata huomattavan osan siitä niin hyvään vahvistimeen kuin rahat riittäisivät. Tein hieman markkina- ja kuuntelututkimusta ja kolmisen viikkoa sitten kannoin kotiin Cambridge Audion Azur 640A:n, joka tähänastisen kuuntelurupeaman perusteella on paras musiikkilaite mitä ikinä olen omistanut. Hinnaksi tuli vinyylien vaatima RIAA-kortti mukaan luettuna 480 euroa. Laitteen myi Hifihuone täällä Tampereella. Suosittelen.

Mitä levysoittimeen tulee, niin tuon ikiaikaisen Sugden Connoisseur BD2/A:n peruskuntoon saattaminen ei aluksi vaatinut kuin vanhan Pickering-äänirasian korvaamisen vähän käytetyllä Goldring 1012:lla. Yllättärn kävi myös ilmi, että mm. vetohihnoja ja moottorin ripustuskumeja tähän vanhaan brittisotaratsuun valmistetaan yhä ja jopa tuodaan Suomeenkin, joten eiköhän sillä vielä muutamia työntäytteisiä elinvuosia ole edessään (myyjä suomessa on laitteen alkuperäinen maahantuoja Sound Center, jonka webbisivut ovat kamalimmat mitä olen nähnyt sitten vuoden 1996 mutta pääasia että tavara löytyy). Seuraavissa kuvissa Connoisseur levossa ja työssä:

Connoisseur BD2/A levossa

Connoisseur BD2/A työssä






























Näyttää muuten siltä etten ole aivan ainoa, joka tähän vanhaan pyörittimeen on mieltynyt. Haku Audio Asylumiin tuotti runsaasti tietoa, mm. tämän varsin rohkaisevan keskustelun. Vinyylistä kiinnostuneille suosittelenkin aivan erityisesti Audio Asylumin osastoa Vinyl Asylum. Lisäksi olen havainnut hyödyllisiksi ja mielenkiintoisiksi mm. seuraavat:

Artikkeli Tweaking Your Record-Player Stereophile-lehden sivuilla

Turntable Basics

Vinyylilevyjen käsittely, säilytys ja huolto Hifiharrastajien sivuilla.

Mutta siitä vinyylikokoelmasta. Nyt se käsittää alun toistasataa äänitettä mutta 1980-luvun lopulla se käsitti yli 700. Tuolloin jouduin kuitenkin taloudellisessa ahdingossa myymään suurimman osan Black & Whitelle, sinänsä varsin hyvään hintaan. Pidin tuohon aikaan äänitteistäni varsin tarkkaa kirjaa ja olen viimeisen viikon aikana laatinut listan useimmista tuolloin myymistäni uuden keräilyn ohjenuoraksi. Kallista tästä vain voi tulla. Mistä esimerkiksi löydän tänä päivänä vinyylit esimerkiksi Walesilaisen Man-yhtyeen kaikista albumeista tai brittiäisistä pub rock -kokoonpanoista tai useista 1960-luvun klassikkoalbumeista tai Kinksin Kink Kroniklesta tai Great Lost Kinks Albumista. Toisaalta olen kyllä aina ollut hyvä keräilemisessä, kunhan vuoden päästä alkaa taas täysi palkka juosta niin katsotaan...

Niissäkin levyissä, joita Black & White ei aikanaan huolinut on osoittautunut olevan kelpo tavaraa. Juuri nyt soi Alpha Bandin Spark in the Dark (1977), jossa kitaraa soitti T-Bone Burnett. Varsinkin raita Silver Mantis kuullostaa tavattoman hienolta. Ja juuri ennen kuuntelin kanadaisyhtye Crowbarin raivoisan rhythm & blues -vaikutteisen konserttialbumin 1970-luvun alusta. Pärjää melkein samanaikaisille J. Geils Bandin livealbumeille. Ja sitten mustaa kamaa. Joskus vuoden 1980 vaiheilla kolmella markalla hankkimani Freddie North ja Mad Lads -albumit osoittautuivat erinomaisen täysipainoisiksi. Tarkoitukseni on kuunnella läpi jokainen näistä hylkykasan obskuureista äänitteistä, useimmista niistä en ostoajoilta paljoa muista, jäivät aina nimekkämpien hankintojen varjoon.

Ja vielä, mitä tulee vinyyleihin yleensä. Olin jo ehtinyt unohtaa kuinka hyviltä ja täyteläisiltä ne kuullostavat. Nyt ne ehkä kuullostavat vielä paremmilta kuin 80-luvulla jo paremman tekniikankin takia. Cd-levyjä kuuntelin enimmäkseen tietokoneen cd-aseman ja varsin keskinkertaisten äänikorttien kautta ja joskus lähes kymmenen vuotta vanhan kannettavan soittimen kautta, joka muuten eilen tipahti lattialle ja vaikeni ikiajoiksi (itsemurha kenties).

Sellaista siis, klikatkaa alla olevaa ankkaa ja suorittakaa Ankkatesti.



Captain Quack Rubber Duck Quiz